"Ayumi!" huudahdin, kun tajusin henkilön olevan siskoni. Hän oli ilmesesti tullut juuri takaisin mereltä. Hän oli nimittäin itse yksi merisotilas, tosin isä ei sitä ollut toivonut. "Menkää eestä!" karjuin ihmisille, jotka olivat Ayumin ympärillä. Kaikki vain tuijottivat minua ja kyyneleitäni, jotka valuivat pitkin poskiani. Osa ihmisistä tajusi häipyäkin jo paikalta, mutta muutamat jäivät  vielä. "Sinä", sanoin ja katsoin siihen yhteen olihattuun. "Etsi se pieni poro Chopper ja tulkaa minun talolle eteläpuolelle kylää", sanoin ja nostin siskoni reppu selkääni. "J- joo", tuo sanoi ja lähti juoksemaan johonkin suuntaan. Pyöräytin silmiäni ja lähdin raahaamaan itseäni, sekä Ayumia talolleni. 

Istuin ulko-oveni edessä ja pyyhin koko ajan kyyneliäni. Pian huomasin sen samaisen kiharapään tulevan tänne päin, mutta joku ihme poro mukanaan. Katsoin hetken aikaa heitä hämmästellen ketä hän toi mukanaan. "M-missä se siskosi?" poro kysyi hengästyneenä ja samassa oli jälleen Chopper. "A-a, sisällä", sain suustani sanottua ja kävin avaamassa oven hänelle, se toinenkin meni sisään, mutta minä jäin vielä ulos. He saisivat rauhassa tehdä mitä meinasivatkin, ei minua sinne enää tarvittaisi säätämään mitään. Kiersin talon toiselle puolelle, sillä siitä  näki rantaan, jonne yleensä kaikki laivat tulivat. Istahdin seinää vasten ja jäin katsomaan merelle päin, sinne minäkin tahtoisin mennä vielä joskus.

Hetken päästä kuulin askelia talon edessä, joku oli ilmeisesti tulossa luokseni. Pian hän tulikin jo minun luokseni ja istahti jonkin matkan päähän. "Mitä Usopp ja Chopper juoksivat tänne suuntaan?" tuo kysyi ja samassa tunnistinkin hänet Zoroksi. Toivottavasti muut nyt eivät ainakaan tulisi tänne. "No täällä oli nyt vaan sellanen tilanne päällä", sopersin ja hän vaikutti siltä, että ei kyselisi ainakaan tuosta asiasta enempää. Hiljaisuus leijaili ilmassa, mitä nyt talostani kuului välillä jotain ryskettä, jos Chopper ja Usopp siellä etsivät jotain, mutta sotkussa koko talo oli muutenkin. "Auymi on muuten merisotilasväkeä joten teidän ei kannata näyttäytyä hänelle", sanoin tuolle, sillä tiesin kuinka tunnollinen hän osasi olla. Minä olin tietenkin erikois tapaus, mutta muita hän voisi ottaakin kiinni. "Etkös sä ollut Yumi?" Zoro kysyi ja katseli itsekin merelle päin. "Ömm, joo. Mistä sä tiiät?" kysäisen, sillä en omasta mielestäni ollut maininnut nimeäni kertaakaan. "No sinun etsintäkuulutus sattui nyt olemaan vain tuolla tien vierellä", hän sanoi ja virnisti hieman. "Ai jaa, no ei se mikään suuren suuri palkkio oo, kun sen oon kuitenkin saanu vaan olemalla tällä kylässä", sanoin sillä en koskaan ollut käynyt merellä. Aina olin vain koittanut puolustaa kylää merisotilailta ihan vain myös muidenkin takia, joilla oli etsintäkuulutus. Hieraisin silmiäni ja pian olinkin jo nukahtanut siihen ulos seinää vasten.